Meillä on siis talossa ollut viimeisen kuuden viikon aikana lähinnä sairastupa. Tänä keväänä toteutettiin (olin tähän ottanut ihan lomaa) Puten kastrointi. Ihan sitä silmällä pitäen että saataisiin meidän poikalauma tulemaan toivottavasti paremmin toimeen. Riitoja pojilla ei ole ollut, mutta useinhan se on vain ajan kysymys että niitä tulee kun on kumpaakin sukupuolta katon alla...

No, leikkausta edeltävänä perjantaina Tilli tipsukka alkoi ontua vasenta takajalkaa, tai oikeastaan se ei ontunut vaan ei laskenut jalkaa lainkaan maahan. Ajateltiin sitten et katsotaan pari päivää ja jos ei helpota, niin tohtoriin. Kyllähän se sitten alkoi hieman varpailla astua mutta niin huonosti, että maanantaina kun Puten operaatio oli, niin varailin Tampereelta aikaa Tillille joka saatiin seuraavalle päivälle.

Puten leikkaus meni hyvin, tosin turvotusta oli melko pitkään. Nyt kun aikaa on mennyt puolitoista kuukautta on kaikki turvotus kadonnut täysin. Viikon Putella oli se koppa päässä öisin ja kun emme olleet kotona, silmän alla ei sitä pidetty. No, yhtenä yönä herra päätti että kopan pito riittää ja löi sen säpäleiksi :). 

Tillin lääkärissä sitten paljastui ikävä vamma, takajalan sisävarvas oli murtunut jalkapöydästä sekä kannuskynsi oli revennyt irti luusta (Tillillä tosiaan oli yksi kannuskynsi takajalassa) ja kintereen nivelsiteet katkenneet. Tähän ainoa hoito oli leikkaushoito ja saman viikon torstaina jalka operoitiin. Leikkaus meni hyvin ja jalan hoitohan on nyt ihan loppusuoralla. Tosin, viisi viikkoa lasta jalassa koiralla joka ei olisi hetkeäkään paikallaan on aika haasteellista ja niinhän se lähti useamman kerran irti. Joka viikko oli lastan vaihto ja yksi röntgenkuva on tässä jo ehditty ottamaan missä kaikki näytti oikein hyvältä.

Mutta, viime viikon torstaina otettiin lasta pois ja näytti oikein hyvältä, Tilli alkoi heti käyttämään jalkaansa ja kaikki vaikutti aivan upealta. Vaan seuraavana aamuna Tillin oikea silmä pullistui ulos päästä. Ei muuta kun TAAS lääkäriin. Tässä Urjalassa lääkäri nosti tavallaan heti kädet ylös, sanoi että nyt on niin vakavasta vammasta kyse, että hänellä ei riitä välineet eikä luultavasti taitokaan silmän hoitoon. Tilli sai sitten onneksi kipulääkkeet, joista toinen voimakas opioidi jotta silmän kipua saatiin hallintaan ja lääkäri alkoi soitella Tampereelle jos jostain löytyisi lääkäri joka voisi yrittää silmän pelastaa. ONNEKSI Univetistä löytyi ja niinpä iltapäivällä sitten sinne. Tutkimusten jälkeen kävi selväksi että silmä sinällään on terve, eli onneksi ei linssiluksaatiota. Vaihto-ehtoja oli kaksi, yritetään laittaa silmä kuoppaansa takaisin ja yritetään lääkityksen avulla se pelastaa tai silmän poisto. Koska Tilli vasta juuri täytti vuoden, ei ollut vaikea päättää että yritettään silmä pelastaa.

Tilli jäi klinikalle hoidettavaksi. Silmä palautettiin paikalleen ja silmän hoidoksi luomi ommeltiin osittain kiinni kahdella tikillä. Lääkkeitä tuli antibiootti suun kautta, kipulääkettä kahta laatua, toinen niin voimakasta että resepti jäi apteekkiin sekä kahdet tipat, toinen antibioottitippa ja toinen silmänpaineeseen joka silloin perjantaina oli 38 (normaali viitearvo 15-25). Saimme kattavat ohjeet ja en voi kun sanoa että Tilliä hoitanut eläinlääkäri sekä hoitajat olivat aivan ihania ihmisiä ja kaikki selitettiin tarkasti. Onneksi Tilli oli myös päättänyt taistella silmänsä puolesta, hoito toimi hyvin ja vappu-aaton tarkastuksessa kaikki vaikutti olevan kunnossa. Eilen perjantaina tikki poistettiin silmästä ja paine oli 16. Eli saimme jättää painetipan pois, silmä on täysin normaalin näköinen sekä näkevä. Uskomatonta, kun ennuste viikko sitten oli todella epävarma. Jopa eläinlääkäri oli melkein ihmeissään ja sanoi että koira on parantunut aivan yli odotusten! 

Nyt sitten viikon päästä otetaan vielä silmäkulman tikit pois, kun sinne jouduttiin hieman tekemään aukkoa että silmä saatiin takaisin päähän. Ja kiva että vielä sama lääkäri katsoo silmän tilanteen ja varmistaa että hoito on toiminut.

Tillin hoitaminen täällä kotona ei ole mitään maailman helpointa, se kun todella tappelee vastaan vähän joka asiaa. Onneksi saatiin jättää toinen tippa pois :)

Koppa päässä se raukka on ollut nyt kuutisen viikkoa ja ainakin viikko kaksi vielä. Lisäksi jalan hoito on vielä hiukan kesken, peruin seuraavan tarkastus ajan että tulisi edes viikko väliin ettei tulisi mitään hoitoja, rauhoituksia, lääkkeitä jne... Tilli on aika paljon laihtunut tämän hoito-jakson aikana ja nyt vaan toivottava että nämä tapaturmat jo riittäisi yhdelle koiralle.

Mutta, onneksi koira on oma iloinen itsensä ja ulkoilukin sujuu koppa päässä, sitähän ei saa ottaa lainkaan pois kun silmää hoidetaan.

Joten Tillin tapaan eespäin vaan kun mummo lumessa ja terveisiä kaikille täältä meiltä :) jos vaikka ihmettelette kun blogi on ollut pitkään hiljaisena :)