Oltiin eilen lonkkakuvissa. Matkassa oli Sepe ja Aino. Olimme Vihdissä ja taatusti menen toistekin, oli niin hyvä palvelu ja rahan edestä asiaa ;)

Aino kuvattiin ensin, aika hyvät ne oli ja varsin kun eläinlääkäri kehui että hyvät lonkat tämän rotuiselle, mutta ei ne siis mitkään A:t ollut, vaan C ja kyynäristä toisessa oli pieni varjo, joten ne tulee vissiin sitten 0-1.
Ainon kanssa siis jatkamme suunnitelmia, joihin liittyy eräs herra Martti Pielavedeltä :) ja Martti saakin kanssa naista koko rahan edestä, kun vaaka pysähtyi painoon 64kg.

Meillä olikin pienimuotoinen arvausleikki, kumpi painaa enemmän, Sepe vai Aino ;)
Sepe voitti kahdella kilolla, sen paino oli 66kg.

Sepe on sitten se mikä oli aikaisemminkin. Nyt sentään selitettiin mikä mättää :)

Siitä puheen ollen sain kyllä valaisevan pienimuotoisen luennon siitä, että lonkat ei ole koko koira ja myös ns. huonompi lonkkaisella koiralla on vanhempiensa ja sisarustensa geenit. Esim. meidän Sepen vanhemmat on nimittäin A1 ja A/B lonkkaiset. Kehoitti tekemään vaakakupin jossa laitetaan huonot puolet ja hyvät puolet kuppiin ja katsotaan kumpi puoli voittaa...
Olen vaakakuppini tehnyt, Sepessä kaikki muu ja varsinkin sen luonne on niinkuin pitääkin ja siksi sitä on käytetty. Nyt poika jää lepotauolle nauttimaan roolistaan täysin lemmikkinä, se kun on niin mahtava otus ja en ole päivääkään katunut sen ostamista! Tosin jos jostain voi valittaa, niin sen käyttäytyminen näyttelyissä on suurimmin osin pelleilemistä, se kun ei ole koskaan sisäistänyt mitään show-koiran mallia vaan hosuu minne sattuu ja tekee vähän mitä tahtoo ;)

Toista se on ollut meidän edesmenneen Kamun kanssa joka oli sellainen show-koira  mutta, kuten sanottua, niin sellaisia koiria kuin Kamu saa omistaa vain kerran elämässään. Onneksi voi omistaa toisenlaisia koiria, enkä ole koskaan jäänyt kaipaamaan sellaista "toista Kamua" vaan jatkanut eteenpäin.