Jokainen kasvattaja tekee omat päätöksensä millä koirilla kasvattaa, onko se raja sitten ne D-lonkat, rakenteen pienet/suuret puutteet tai luonne. Olen itse tinkinyt lonkista, vain ja ainoastaan siksi, että olen kokenut edes tipan uutta verta tuovan lisää mahdollisuuksia pieneen kantaan. Riskinotto on joissain tapauksissa kannattanut, joissain ei. Mutta niinhän se menee isossa maailmassakin.

Pikkuvikojen kanssa aina pärjää, isompien ei ehken sittenkään ja ihminen on sopeutuvainen eläin. Oppiihan se itsekin napsimaan lääkkeitä, miksei niitä sitten aamusella nakkaisi koirankin kurkkuun. Kuten muutamat lansutkin tekevät tällähetkellä, sitä vaan emme tiedä kuinka moni.

Luonne on suurella koiralla aika tärkeä asia, itse asiassa vähintään yhtä tärkeä kuin ne lonkat joista nyt keskustellaan. Etupää oikeastaan vielä tärkeämpi, lansuissa on lopetettu koiria kyynärvikojen vuoksi. % osuus saattaisi olla yhtä suuri kuin lonkissakin, jopa suurempi. Suurin osa näistä koirista ei tule suuren maailman tietoon.

Niinhän on polviakin operoitu, itse siirsin polvioperoidun sijoitusnartun perheen omistukseen. En katso sen olevan jalostuskoira, koska polvi ei ole kestänyt menossa mukana. Tietysti joissain tapauksissa kyse on puhtaasta tapaturmasta, toisaalta yhden aikasemman polvivikaisen koiran (ei ole myöskään käytetty jalostukseen) kohdalla eläinlääkäri oli sitä mieltä että taipumus vamman syntyyn on kuitenkin rakenteellinen/synnynnäinen.

Sairaushan se vika päässäkin on, ainakin ihmispuolella. Itse olen taas pään sisällöstä äärimmäisen tarkka. Vaikka, välillä olen varma ettei ainakaan meidän Lakun päässä ole sisällä mitään .  Parempi kait sekin, sen kun voi 100% luokitella äärimmäisen hyväluonteiseksi perhekoiraksi.

Itselleni kävi kesällä toisen rotuni kanssa aika huonosti, koira eli 3kk ikäiseksi ja lopulta sen luultavammin todettiin sairastaneen epilepsiaa. Olisin koska vaan vaihtanut sille ne huonot lonkat, luonteestakin olisin voinut vähän tinkiä. Tietystihän tämä pentu oli täysin terveistä vanhemmista. Kuten ne muutamat tuontilansutkin jotka on lopetettu jo ennen vuoden ikää nivelvikojen vuoksi.

Tuntuu että joillain vallitsee käsitys, että luontoa voi ohjailla. Eipäs vaan voi, eli vaikka miten laittaisin kaksi A-lonkkaista koiraa yhteen, niin sieltä voi tulla jopa pentuja joita joudutaan lopettamaan nimenomaan lonkkavian takia ja on tullutkin. Tietysti siihen on pyrittävä että saamme terveitä koiria, mutta joskus joku muu este voi muuttaa suunnitelmat. Nyt sellainen tuli yhden pentueen kahden jälkeläisen sairastuttua munuaissairauteen. Olisi ollut mahdollista käyttää pentueen tervettä  A-lonkkaista urosta, mutta jätän suosilla väliin. Kaksi saman pentueen sairasta, joista valitettavasti toinen lopetettiin 1,5v k.o sairauteen, riittää. Passaan tämän pentueen välistä kokonaan.

Loppuun tahdon vaan sanoa: Hyvää joulukuun alkua, on luvattu jopa niitä pakkasia... Ainakin ranteeni kiittäisi, inhoan hiekan lakaisua harja-ja sihvelimenetelmällä mutta ei aina jaksa imuriakaan ottaa esiin...