Viime viikko ja tämä alkuviikkokin on mennyt hulinoissa ;) Osasta tästä piti työnantaja huolen, olin työkavereitten kanssa viime viikon perjantain ja lauantain Kuortaneella työhyvinvointi-olisko se nyt koulutus, kyllä kai?!!

Nooh, siellä sitten mentiin kohtuu aktviivisesti tämä kaksi päivää. Oli levytankojumppaa (kiitos ei) ja Chiball (ihan kiva), vesijuoksua ja Bosu-tasapainoilua. Ainoot jotka muhun iski oli tuo Chiball ja vesijuoksu. Ruoka oli hyvää ja kait terveellistä, minulta jää kyllä kaikki kuivahkon näköiset spagetin pätkät kyllä ottamatta, et söin vaan kanaa, kalkkunaa ja rehuja. Mutta, siis ruoka oli oikeasti hyvää.

Kotkassa käväisimme Ruusun kanssa sunnuntaina, olihan se ROP-pentu mutta voi apua mikä Säätäjä-Show ;) Matkakumppani Taava oli ensin kehässä ja Taavan vuoroa odotellessa Ruusu ehti moikata kaikki ohi kulkevat ihmiset, halusi ne ihmiset sitä tai ei. Ja jos sitä erehty jututtaan, se löi heti tassun syliin. Oman kehän laidalla kaahottaminen jatkui ja toinen lansu, Hevi, tuumas että tossahan on pelottava tyyppi. Ja jatkuihan se kaahottaminen kehässäkin, en edes välillä tiennyt kummalla puolella neiti Säätäjä loikki tasajalkaa... Nooh, onneksi se tuomarin pöydän edessä suostui olemaan paikallaan ja jopa suostui ne liikkeet näyttämään. Arvostelussa taisi lukea: liikkuu tehokkaasti kun tahtoo... Iloinen esiintyminen
Ryhmissä ei sijoituttu, mutta molemmat olivat ROP-pentuja, Taava on siis barbet, ei suinkaan kahta roppia tullut lansuissa... Ruusuhan jo itselleen ryöväsi VSP-pennun ruusuketta kehässä, mutta tuomari sanoi, että et ainakaan sitä saa :) ja kun ei sitä annettu, niin Ruusu tyhjensi roskista. Samaten se repi oman numerolappunsa hakaneulasta irti hyvin nopeasti parikin kertaa, lopulta kun ei ollut jäljellä muuta kun juuri ja juuri se numero.

Kerkisin ennen reissuun lähtöä tekemään Kultun ja Britan kanssa kuvausreissun. Hahaa... Britan kuvauksista ei tiennyt kuin harva ja valittu. Tulos tuli jo tänään, Kultun kuvat ei ollut kovin hyvät, D/0 lähti ja niin myös tuli. Tässä täytyy taas ihmetellä, että noin elastinen ja notkea koira. Hyppää paikaltaan n. 1,5m ilmaan ja monta kertaa peräkkäin, loikkii, pomppii, juoksee melkein tuulen nopeasti. Britan kuva oli hieman ollut vino, joten en tiedä sitten kuinka paljon se vaikuttaa tulokseen, mutta B-C/0 sieltä tuli. Kennelliitto on tullut huippunopeaksi, viikossa virallinen vastaus!
Tiedänhän minä itsekin sen ettei ne lonkat koirasta ulospäin näy... Ja tiedän ja olen nähnyt näyttelyissäkin monta koiraa joitten lonkat on paperilla paremmat, mutta liikkuu huonosti, jäykästi ja on esim. rakenteessa suurehkojakin vikoja (omaan silmääni). Esim. mitä itse en kauheasti ihastele on suorat takakulmaukset ja huono lanne-osa, johon useimmiten liittyy olematon reisi sekä köyry selkä. Nyt kehiin on ilmestynyt sellaisia tönkköjalkoja, joilla esim. takaraajojen luusto on hirmuisen ohut eikä se etujaloissakaan mikään paksu ole.

Ja hyvät ystävät, kenenkään koiraa en tässä nyt ottanut silmätikuksi, vaan pohdin yleisellä tasoa sitä, että onko sitten parempi käyttää jalostukseen A-lonkkaista koiraa jolla on mitä kummallisempi rakenne, ohut luusto ja se ehkä näyttää enää värinsä puolesta landseerilta vai sitä D-lonkkaista joka oikeasti muistuttaa rotumääriltelmää ja jolla on hyvä takaosan rakenne ja luusto ja muutkin palikat kohdillaan. Hyvä rakenne pitää koiran kasassa, ei pauku polvet (mitä nyt kuuleman mukaan tapahtunut aika paljon) eikä pauku paljon muutakaan.
Toki on myös upeita A-lonkkaisia koiria, joilla on loistavasti kaikki palikat kohdallaan!!!!!
Olen tätä k.o asiaa pohtinut hyvin paljon myös muitten kasvattajien kanssa ja muutaman aloittelevankin kasvattajan.

Toisaalta, tulee niitä takapakkejakin ja niitä todella huonoja lonkkia, tai miksei kyynäriä, polvia, epilepsiaa yms. yms.yms. ja nehän tulee usein näennäisesti terveitten koirien jälkeläisiin. Geenit tekee meiltä lupaa kysymättä mitä tahtovat ja koirastahan taas TERVETTÄ ei tee pelkät A-lonkat.
Yksi huomattava, oikeastaan tärkein asia koiran kanssa eläessä on sen luonne, oikeastaan se on kaikken tärkein. Jos koira on mukava ja hyväluonteinen, saa siinä sitten muuta vikaa ollakin, epilepsia tai lonkkavika mutta jos huonon luonteen lisäksi on vielä muutakin vikaa, niin eipä ole kauhean helppoa sellaista koiraa pitää...Jokainen kasvattaja ottaa itse riskinsä ja tekee kompromissit koirien käytön suhteen ja kun ostajalle ei voi taata koko ikäänsä tervettä koiraa mistään yhdistelmästä ja mistään vanhemmista niin siinähän sitä on jännitystä pariksi ekaksi vuodeksi.
Voi käydä myös niin, kuten meidän pikku-Axelin kanssa kävi, että koiralla on terveet ja kivat vanhemmat ja pentuun tulee joku outo sairaus ja se joudutaan lopettamaan jo hyvin nuorena kuten Axel, vain 3kk ikäisenä.

Koiramaailmassa vaan tuntuu usein että yhden vahinko on toisten ilo, asia mikä hyvänsä.

Jaaha, josko se olis siinä tälläkertaa