Huhtikuussa 25-26.4. Landseeryhdistys järjesti luonnetestin, johon osallistui yhteensä 15 landseeria. Erinomainen määrä. Kaikenlaista karvakorvaa oli paikalla ja mikä kiva, niin suurin osa loppupisteistä meni aikalailla samallalailla. Tietenkään testiä ei pidä "lukea" loppupistemäärän mukaan vaan osa-aluepisteittäin. Testin pistevoittajaksi tulikin kasvattini Ohped Dal Hurja Hurmuri "Roki" joka omaan silmääni toimi koko testin ajan loistavasti. Loppupisteet 159p. Toinen asia mikä silmääni miellytti, oli se että koira on tainnut vihdoin kasvaa loppuun ja näytti senkin suhteen oikein hyvältä

Itse olen miettinyt kuinka paljon vaikuttaa se, että koiraa on koulutettu ja harrastettu kun että vie sen vaan kotikoiran testiin. Tietenkin testissä vaikuttaa myös koiran kokemukset elämän aikana ja onko ne millaisia. Minusta testi on mielenkiintoinen tapa pohtia oman koiransa luonnetta ja ominaisuuksia. Toinen kasvattini testissä oli O.D Liukas Playboy ja valitettavasti uutena vuonna koiran kokema säikähdys raketista vaikutti myös lopussa laukausarvosteluun ja tulos oli laukausaltis. Muuten Leevi suoriutui mallikkaasti testistä, loppupisteillä 112p.

Meidän Sepe oli siis testattavana. Tuloksena loppupisteet 110p ja laukauskokematon. Ainoa tilanne jossa koirasta saatiin ääntä oli minun puolustuksessa eikä mikään hurjimus siinäkään ollut. Eipä juuri väistänytkään mutta ei haukkua enempää juuri toiminutkaan. Tosin, Sepe ei ole kyllä millään muotoa taipuvainen kuvittelemaan että ihmiset voisivat olla sille vaaraksi :). Ja hyvä niin, miksi pitäisikään. Testin se käveli reippaasti, suurimman osan ajasta edelläni mutta ei juuri ollut moksiskaan mistään ja loppuarviossa sai huomautuksen, että omaa hieman turhan vilkkaan luonteen, joka näkyi siinä ettei oikein tiennyt mihin olisi katsonut. Nooh... Sen olisin itsekin voinut kertoa, Sepe on ehkä vilkkain koiristani ja vaikka ikää on nyt 3,5v niin ei mitenkään mainittavasti ole "rauhoittunut".

Sepen pentuihin on osaan periytynyt isänsä vilkkautta, osaan enemmän ja osaan vähemmän. Kaikki kuitenkin ovat  varsin kivaluonteisia, avoimia ja ihmisystävällisiä mikä onkin tärkein ominaisuus koti- ja perhekoiralla. Tietenkin myös emä vaikuttaa pentueen luonteeseen, ei mikään periydy yksin toiselta vanhemmalta ja toisaalta ympäristö vaikuttaa myös moneen asiaan pennun kehityksessä. Omissa koirissani on aina ollut sellaista sählääjän vikaa, oikeastaan Putte on sellainen perusrauhallinen luonteeltaan, joka varmaan on taas emänsä peruja. Karisma kun on hyvin rauhallinen ja miellyttävä koira. Ruusu on säätäjä, sen nenä on joka paikassa ja koko koira kerkiää joka paikkaan ehkä noin alle sekunnissa mutta onneksi ei ole perinyt Panskulta dominoivaa luonteenpiirrettä eikä Ruusu ole vielä koskaan edes murissut kenellekään, saatikka että olisi tapellut. Mimi on vilkas ja iloinen myös eikä ole myöskään ollut mitään oireita että tytöille alkaisi tulla erimielisyyksiä. Brita on vilkas, touhukas ja ihmisystävällinen, mutta vieraissa paikoissa epävarma kunnes tottuu. Tähän saattaa vaikuttaa sen ensimmäiset 6kk elämässä, koska tuli vasta silloin meille ja liekö kasvattaja paljon koiraa kuljettanut missään. Varsin tärkeä aika on menetetty siltä osin. Hermostunut tai paukkuarka Britakaan ei ole. Pansku on sitten meidän pomo, tällä hetkellä se saa kaikissa meidän laumassa mielistelyreaktion aikaan mikä on sekin varsin mielenkiintoinen ilmiö kun tätä omaa sakkia seuraa. Kuten esimerkiksi meidän tappelupari Brita ja Tessa, eivät siedä toisiaan tippaakaan (eikä pidetäkään yhdessä) mutta kumpikin alistuu Panskulle. Ja mikä parasta, vanhuuttaan tiukkapipoisesta Panskusta on tullut ihan "viisas", ihmisystävällinen se aina on ollutkin mutta aika pomottaja oli nuorempana muille.