... näin se aika lähtee huristamaan, apuuva ...

Pennut on paksuja, erittäin paksuja. Varsinkin Sulo, se on ihan mahdoton syömään. Sumu on tietysti naisellisesti huolissaan linjoistaan eikä ahnehdi kuin pieni porsas... Kuvia laitan lähipäivinä.

Eilen ajeltiin maalle, sanotaan vaikka hetken mielijohteesta, eikä koirat olleet tällä kertaa mukana. Käytiin vähän mustikassa. Tuloksena vielä jonkun verran mustikkaa, sieniä ja hirvikärpäsiä. Jumankauta millasia elukkoja ne on, kymmenkunta kaivelin niitä omasta päästä. Yhden vielä saunan jälkeen...

Meillä oli draamaa pari iltaa sitten.
Muru katosi aitauksesta, jostain syystä sen ovi oli auennut ja koiruus oli ottanut hatkat. Luultavasti juossut kissan perässä parin talon päähän josta olivat sen ottaneet talteen. Koska he eivät koiraa voineet pitää, niin Murun otti huostaansa muuan toinen perhe. Kukaan ei tiennyt kenen koirasta oli kyse, joten eivät osanneet tuoda neitiä kotiinkaan. Me taas miehen kanssa etsittiin pitkin tienvieriä autolla ja kävellen, oli märkää ja pimeää. Huoli kauhea, että jäänyt auton alle tai kettu vienyt joita täällä liikkuu. Lisäksi asiaa ei auttanut ihme ääni mikä kuului urheilukentän heinikosta, ihan kuin siellä olisi joku valittanut. Kamalaa!! Lopulta oli pakko luovuttaa, katuvalot sammuivat ja täällä on silloin TODELLA pimeetä. Onneksi keksin yöllä laittaa Facebookiin ilmoituksen Murusta ja aamulla sain puhelun että koira oli löytynyt ja tallella!! Ihanaa... Hain Murun siltä istumalta kotiin, ! Iso Kiitos vielä löytäjälle!!

Onneksi tarina päättyi hyvin ja meillä on nyt portissa vahvistus, ettei se enää aukea itsestään. Muru sensijaan oli erittäin loukkaantunut koko päivän, ilmeisesti karkaaminen oli meidän vika, mitäs jätettiin portti auki!! Muru vaan murjotti koko eilisen päivän, mokoma iiliskotti ;)