Koirat on niin kauniita että... Vettä lilluu joka paikassa, aitaus on täynnä kuraa, lattiat täynnä tassunjälkiä ja hiekkaa joka paikassa... On taas se aika kun miettii että miksi ihmisellä pitää olla koira, varsinkin useampi.

Ja voi flunssaa... Eipä oo tällästä lenssua ollut sitten -99 vuoden jälkeen, tuli jopa poskiontelontulehduskin jota ei ole ollut koskaan ja se taas tiesi antibioottikuuria. Nyt sitten tuli taas yskä ja vasta nyt tuli nuha. Nooh, jospa menis taas aikaa ennenkun seuraava lenssu tarttuu. Ja tämähän on mennyt läpi meillä kaikki, Jutta, mies ja nyt kun ollaan maalla oltu vanhempieni kanssa, niin tarttuihan se niihinkin. Kaippa tämä tästä...

Koiratilanne on ainakin toistaikseksi muuttunut, Tirri muutti vallan uuteen kotiin ja VIlja on nyt koekäytössä, josko saisi sekin oman perheen itselleen :) Varsinkin kun taloudessa on jo yksi lansu ennestään sekä todella herttainen koiravanhus. Mukavaa sekin, että Vilja asuisi sitten ihan meidän mökkinaapurissa tai no, melkein... Toivomme parasta...

Kuvia on edelleen valtavasti kamerassa, kunhan vaan jaksaisi ja toimertuisi ne siirtelemään ja laittamaan tännekin.

Paras uutinen tottavie tässä kuran keskellä on se, että Ruusu tosiaan on kantavana. Ja ihanasti pyöristynytkin, muutenkin on niin muuttunut rauhalliseksi, ettei uskoisi että on meidän villikko. Vaan pianhan ne samat elkeet palaa kun pennut on saatu ulos vatsasta, vielä kolmisen viikkoa...