Kesä on jo pitkällä eikä meidän kesälomailu alkanut mitenkään niin hyvissä merkeissä. Muuten ollaan nautittu helteistä, metsälenkeistä ja koirat tietenkin nauttivat kun saavat olla irti ja touhuta pihassa tai vaan röhnöttää vapaasti missä tahtovat. Onneksi tämä talo on aikanaan rakennettu kalliolle, joten se tuo koirille toivottua viilennystä helteitten keskelle. Itselläni loma on vasta alkamassa mutta kesän aikana on tapahtunut niin paljon kaikkea etten oikein itsekään pysy perässä. Parhaat hetket on sitä kun kävelee tuonne suon laitaan täällä maalla ja kuuntelee vain sitä hiljaisuutta, siinä se ihmisen mieli ja sielu lepää, katsoessa upeaa maisemaa ja seuratessa koirien puuhia. Ne on niitä hetkiä kun tajuaa että tästähän se energia lisääntyy ja "pää nollaantuu".

Voiko enää rennommin vetää sikeää... Tirri-Tessantytär :)

No, jaa... Fanni kyllä pystyy ;)

Joskus tuntuu siltä että olisi helpompiakin tapoja elää, ilman kasvatusharrastusta ja sen tuomia suruja vaikka onhan se antoisaa ja tuo myös paljon iloa. Ehkä ne kuitenkin pysyy sillä tapaa tasapainossa että sitä sitten aina innostuu sen seuraavan pentueen teettämiseen. Ainakin vielä toistaiseksi. Välillä vain tuntuu että ottaa rankemmalla kädellä kuin antaa, varsinkin silloin kun tulee se hetki että pitää koiraystävän elämästä tehdä se viimeinen päätös. Meille se hetki tuli heti juhannuksena ja vaikka Ransu olikin kuin tähdenlento, niin sen lähtö tuntuu niin raskaalta ja vaikealta ja niin epäreilulta, miksi juuri Ransu...
Valitettavasti heti perään tuli tieto Alma pennun vakavasta sydänsairaudesta, niin hetken tuntui siltä, että ei kestä enää yhtään tälläisiä ikäviä asioita. Mutta, niin kait se menee että elämä antaa, mutta se myös ottaa ja kaikella on kuitenkin tarkoituksensa vaikka ei sitä tietenkään surun keskellä huomaa.

Lisäilen jossain vaiheessa kuvia lisää, täällä maalla kun hiukan on hidas tämä netti, niin ei jaksa istua niin kauan odottamassa...