On vähän kestänyt tämä arkeen palautuminen kun koko viikko on sisältänyt kohtuu paljon ohjelmaa... Matka tuli tehtyä ja kaikki meni hyvin.
Tiistaina (2.6) lähdettiin kohti Helsinkiä Ritvan (kennel Pessintassun) kanssa, laiva lähti sitten kello 18.00 kohti Travemündeä. Viime hetken jännitystä piisasi monella tapaa, ehkä suurin oli se, kun Ritvan auto sanoi yhteistyösopimuksensa irti. Ottaen siis huomioon, että sillähän meidän piti lähteä. Pää-asia että ennen reissua, eikä sen aikana...
Laivalla oli tylsää, voi apua... Eikä nämä lautat ole mitään kovin suurella ohjelmistolla varustettuja, vaan kaksi kahvio/baaria, jotka menivät 24.00 kiinni. Tosin ei me nyt varsinaisesti kumpikaan sen tyyppistä ohjelmaa kaivattukaan. Hieman silmänruokaa toi matkalla olleet motoristit, joita oli aika tavalla. Käytiin hyvin syömässä seisovasta pöydästä ja mentiin nukkumaan. Tosin teeveetä tulikin katsottua tällä reissulla aika tavalla, hyvin näkyi suomalaisiakin kanavia ja tuttuja ohjelmia.
Laiva kun kulkee tuon matkan 26 tuntia, niin Saksassa oltiin sitten 20.15 paikallista aikaa. Ei muuta kuin baanalle! Voi apua missä kunnossa paljon puhutut autobaanat onkaan. Huh! Meillä Suomessa maksiminopeus on 120 km tunnissa, Saksassa osalla motareista suositus 130 (eli aja niin lujaa kuin uskallat). Yöllä tietysti liikenne oli kohtuu hiljaista mutta kyllä niitä ohi suhahtajia piisasi. Sellaisillakin autoilla, joista miettisin kaksi kertaa että uskaltaako ajaa edes kaheksaa kymppiä 
Paikallisia ABC-asemia oli aika taajaan, ja pysähdyttiin syömään ja taas toiselle asemalle nukkumaan vähäksi aikaa. Rauhallista oli, ainakin siihen nähden mitä odotin. Välillä vaihdettiin kuskia ja kokolailla muutaman tunnin nokosia lukuunottamatta ajettiin koko yö.
Aamulla ylitettiin raja Dresdenistä ja siiryttiin Tsekin puolelle. Sinne oli tarkoitus ajaa sellaiset 15-20km läheiseen Decin kaupunkiin/kylään. Paikallisen marketin valikoimia kävimme tutkimassa, kun treffeihin slovakialaisen Hope of the Sea:n landseerkasvattajan kanssa oli vielä tovi. Ostin mm. sokeria (tai oletan sen olevan kristallisokeria paketin, hmmm... mielenkiintoisen tekstin mukaan).
Maisemat muuten muuttuivat aika radikaalisti ja tämä k.o kylä oli selkeästi vuoristossa. Koirien haku sujui hyvin ja saatiin kaksi lievästi pöllähtänyttä nuorta lansuneitiä kyytiin. Saatiin myös kyläkutsu Bratislavan EV-näyttelyn ajaksi, jos päätämme lähteä... Saa nähdä vaikka lähdettäisiinkin 
Sitten alkoikin melkoinen ajomatka takaisin kohti Travemündeä, mutta meillä oli onneksi rutkasti aikaa ajaa takaisin ja ajeltiinkin kohtuu rauhallisesti ja pysähdeltiin useamman kerran.
Auton ikkunasta otettu, autobaanaa muistaani Berliinin ohitustieltä
Tytöt
Ennen satamaa käytiin sitten vielä paikallisessa marketissa tuliais- ja eväsostoksilla, kun ajateltiin ettei yksin syömässä käynti seisovassa pöydässä ole niin kivaa ja toisenhan olisi vuorollaan pitänyt vahtia koiria. Kun nyt sattuneesta syystä ei ollut ihan pennuista kyse ;)
Laivalle pääsimme 23.00 jälkeen ja menihän siinä sitten aikaa ennen kuin nukkumaan päästiin. Koirien ulkoiluttaminen siellä ulkokannella on kyllä varsin haastavaa, kyllähän siellä kävelee, mutta se että saisi koiran tajuamaan että joo-o, sinne kannelle pitäs pissata ja paskookin. Evita hoksas tämän nopeammin, kun taas Elie kävi hytin vessassa pissalla :D Aika fiksua sekin...
Itse nukuin vissiin helposti kellon ympäri ja sain niin hirmuisen päänsäryn, että jouduin ottamaan siihen toisenkin kerran särkylääkettä ennenkuin se talttui. Toisaalta Ritva taas jo menomatkalla nukkui niskansa jumiin, joten oltiin molemmat oikein huippukunnossa!
Onneksi kaikki ilo loppuu aikanaan, kuten myös kamalan pitkä laivamatka... Helsingissä olimme 6.6 aamulla ja oli se kivaa saada maata jalkojen alle! Ajokilometrejä kertyi yhteensä 1705 km ja mitä se laivamatka tekeekin, paljon sekin...
Hyvin pääsimme tuliaisen kanssa kotiin, ja sitten lähdinkin nuorison kanssa Juttaa hakemaan, sekä mummoa moikkaamaan jonka ajaksi nuoriso jäi vaarille seuraa pitämään.
Elie muuttui sitten täällä kotona Elliksi, ja nyt sitten yritämme tutustua toisiimme... Kiva otushan tuo on, ikää kun on jo liki 9kk, niin onhan neidillä jo omia tapojaan mutta kiltti ja äärimmäisen ihmisystävällinen kuitenkin. Tulee toisten koirien kanssa toimeen oikein kivasti, mutta osaa kyllä vähän isotellakin :)
Jutta kun tuli kotiin, niin Elli otti kyllä heti kaverikseen. Mieluusti kulkeekin Jutan perässä. Kiva hurttimus, ei voi muuta sanoa...
Elie Hope of the Sea "Elli"
