Eilen kävi sitten Laku ja Pansku verikokeissa, eli tutkitaan miten on heidän tilanteensa landseerien verenvuotosairauden suhteen. Tietty suvun puolesta odotan Clear (terve) tulosta, mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma ;)

Laku oli myös jalostustarkastuksessa ja se meni hyvin. Okei, sen takajalat on edelleen kauheat vaikka parantuneekin (eli siis tulee iän karttuessa koko ajan paremman näköisiksi) ja jalostustarkastuksessa sai ainakin melkein kaikesta muusta erinomaista ja erittäin hyvää arvioonsa. Tosin, joudun odottelemaan sitä lappusta kyllä tässä jokusia aikoja kun lähettävät sen perästäopäin. Ja kuten viime kerralla kun olimme jalostustarkastuksessa meidän Rokin (O.D Iso Möhköfantti) niin tälläkin kertaa koirani oli päivän paras luonne ;) Sanottiinkin vielä, että meidän koirat tuntuu olevan aina vaan hyvänluonteisia vaikka kenet toisin esille... Eli tämä nyt tarkoittaa sitä että Lakukin antoi mittanauhan ja kepin heilua ilman mitään reaktioita (tosin Lakun itse kun tunnen, niin sitä ei taida mikään hetkauttaa...).

ja taas siihen, onko aikuisten OIKEASTI 80 cm korkeita uroksia??!! Ei kuulemma ole, ei ainakaan niin paljon kun omistajat on sitä mieltä. Laku oli VAAN 75 cm ja jokainen joka on sen nähnyt, niin varmasti voi sanoa että se on ISO. Eli meikäläisen mittaukset saa jättää omaan arvoonsa ja Sepehän on tällä mittauksen arviolla KÄÄPIÖ, se kun raukka on Lakua pienempi (mutta parempi takajalkainen). Eli Sepe on ehkä aikuisten oikeasti n. 72-73cm korkea. Mutta, painoi reilun vuoden ikäisenä 65kg ihan aikuisten oikeesti, kuten Laku 62kg nyt syksyllä.

Eli nyt ne joilla on niitä 80cm korkeita uroksia, niin tuokaapa niitä ihan kaikille näytille ja virallisesti mitattuna. No, tää oli hei vitsi...

Kokous oli ja meni, pääsin onneksi jalostustoimikunnan tehtävistä eroon. Työ, yksityiselämä ja tämä harrastus on kohtuullisen vaikea meikäläisen työajoilla (aamut, illat, viikonloput) saada kalenteriin sopimaan ja toiseksi tällä hetkellä pidän itseäni jäävinä k.o toimikuntaan koska olen kuitenkin hyvin aktiivisesti kasvattaja enkä ole mikään orjallinen sääntöjen noudattaja. Mielestäni henkilön joka kuuluu jalostustoimikuntaan pitää olla esimerkkinä ja hoitaa omaa kasvatustyötään yhdistyksen toimikunnan vähimmäissäännöillä. Muutenkaan en ole mikään yhdistysihminen, olen sen nyt huomannut tämän jalostustoimikuntapestini aikana. Kivaa oli, mutta kaikki loppuu aikanaan. Henkilökohtaisesti tunnustan nyt tässä, että en aio tehdä yhtäkään jalostustiedustelua, en ainakaan vain sen takia että millä listalla pentuni olisivat sitten myynnissä.

Nyt taas muutama vapaa, joten EHKÄ saan vaaveleista uusia kuvia sekä Vekaralla on lääkäri keskiviikkona, joten senkin tilanne on sitten jo pian tiedossa ja miten jatkossa menetellään.